RONNIE HAWKINS & THE HAWKS – Red Hot Rockin’ With…
(Bear Family BAF14027, 10” LP + bonus-CD)
Rock’n’roll-kosmos menetti toukokuussa 2022 yhden jäljittelemättömimmistä kansallisaarteistaan Ronnie Hawkinsin siirryttyä ajasta ikuisuuteen 87-vuotiaana. Arkansasissa syntynyt laulaja varttui nopeasti, ryhtyi soittamaan bändissä 17-vuotiaana, pyöritti jo alaikäisenä omia paikallisia pikkuklubejaan, hoiti kunnialla armeijavelvoitteensa – ja sai tämän jälkeen sekä taitojensa että ulkonäkönsä turvin käsiinsä avaimet nousta seuraavaksi Elvikseksi Elviksen paikalle.
Hawkins ei kuitenkaan sellaiseen yltänyt. Lopulta hän ei onnistunut kirjauttamaan tililleen edes Jerry Lee Lewis- tai Carl Perkins -vainaiden tavoin todella järkälemäisiä kertaonnistumisia, vaikka levytysura pitkään jatkuikin. Kanadan Torontoon syvästä etelästä kotiutuneelle rokkarille tulevaisuus näyttäytyi silti elannon hankinnan kannalta suotuisana. Rajan toisella puolella määrätietoiselle, liike- ja markkinointitoiminnan perusteet hyvin hallinneelle muusikolle ei uudessa asuinmaassa ollut juuri varteenotettavia kilpailijoita. Myös New Yorkissa operoinut Roulette Records oli hänelle vakaa ja avomielinen turvasatama musiikin julkaisijana. Bear Familyn 10-tuumainen kooste keskittyy yhtiön äänitteisiin keväästä loppuvuoteen 1959 – sekä niitä edeltäneeseen, kanadalaisen Quality Recordsin julkaisemaan ja Torontossa kesällä 1958 taltioituun Hey! Bo Diddley -debyyttilevytykseen.
Hawkins ja Roulette olivat siinä mielessä oiva yhteenliittymä, että molemmat osasivat myös velmuilla tekijänoikeusasioiden kanssa. Chuck Berryn Thirty Daysistä muovattu Forty Days sai Ronnien singlen ensipainoksella kirjoittajikseen nimet Ronnie Hawkins – Jacqueline Magill (Rouletten omistajan Morris Levyn pseudonyymi). Vasta esityksen noustessa kesällä 1959 Billboardissa sijalle 45, alettiin asiaan vaatia Chicagon suunnalta oikaisua. Sama rikos toistui silti myös vielä paremmin listoilla paria kuukautta myöhemmin pärjänneellä (#26) versiolla Young Jessien r&b-numerosta Mary Lou. Tämän jälkeen tekijätiedot kyllä pääosin noudattivat copyright-säännösten pykäliä, mutta seuraavaa listanoteeraustaan Yhdysvalloissa Ronnie sai vastavuoroisesti odotella kokonaisen vuosikymmenen ajan.
Paljon oli aina pelissä myös Hawkinsin tiukkakuntoisessa taustayhtyeessä The Hawksissa. Sen alkuperäisen levyttäneen variaation jäsenet tulivat Ronnien lailla Arkansasista: kitaristi Jimmy Ray Paulman, pianisti Willard ”Pop” Jones sekä persoonallisen soittotyylin tee-se-itse -metodein omaksunut rumpali-ihme Levon Helm, joka oli aloittaessaan vasta 15-vuotias. Basistia ei (ensimmäistä Quality-sessiota lukuun ottamatta) kuulunut studiossa tai keikoilla teutaroineeseen haukkaperheeseen poikkeuksellisesti lainkaan.
Kahden sinkkuhitin jälkeen kokoonpano kuitenkin muuttui. Ryhmään pestattiin nyt myös basisti, itsekin solistina levyttänyt arkansasilainen Jimmy Evans. Hänen vanavedessään liittyi yhtyesoundia entisestään tukevoittamaan toinen sittemmin soolouraa kokeillut kitaristi-laulaja, Louisianasta kotoisin ollut Fred Carter Jr. Seuraavana kutsuvuorossa oli uusi nuorisotähti Robbie Robertson, josta tuli samalla ensimmäinenä kanadalainen Hawks-kiinnitys. Hänen ja Levon Helmin seuraksi 1960-luvun alussa tiimiin liittyivät vielä loput tulevat The Band -soittajat Richard Manuel, Rick Danko ja Garth Hudson.
Hawkinsin Roulette-kausi katkesi vuoteen 1964 mennessä, mutta siiviltään isoa lintua ei saatu sittenkään. Ura ja julkkisasema Kanadassa sekä toistuvat näyttäytymiset sikäläisillä kantrilistoilla olivat riittävästi Hawkinsille, tosin välille mahtui myös mm. suosiollinen jakso Atlanticin Cotillion-merkin palveluksessa 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Lähinnä vanhojen meriittiensä sekä karismaattisen, sanavalmiin olemuksensa ansiosta velmu rock’n’roll-veteraani säilyi median kiinnostuksen kohteena hamaan loppuun saakka. Viimeisen parrasvalonsa hän sai The Bandistä kertovassa dokumentissa ”Once Were Brothers: Robbie Robertson and The Band” (2019).
Bear Familyn vinyylijulkaisua täydentää koosteen kiinnostavin osio, 32-raitainen bonus-CD, jolle on koottu vinyylille sisältyvien tusinan Hawks-kappaleen ohella samoista esityksistä valikoima erimaalaisia 1950- ja 1960-lukujen cover- tai alkuperäisversioita. Harvemmin tällaisissa yhteyksissä esiin pääseviin nostoihin lukeutuvat mm. länsinaapurin ylpeyden Jerry Williamsin & The Violentsin onnistunut Forty Days (1963), ranskalaisen The Moody Stonesin äidinkielellään esittämä Baby Jean (1965), eteläisestä Michiganista tulleen The Hesitationsin raisusti autotallirokkaava Wild Little Willie (1965) sekä kyllä – levyn historiallisesti huipentava ainoa 1960-luvulla tehty lainatulkinta Ronnie Hawkinsin ja Robbie Robertsonin kirjoittamasta Hey Boba Lousta. Siitä vastasi kukapa muukaan kuin Danny & The Islanders East Virginia -esikoissinglensä kääntöpuolella vuonna 1964.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 6/2022)
